Eilen oli nukkumaan mennessä hassu olo. Jalkoja ja vatsalihaksia sekä harteita särki. Joka paikka oli jotenkin jumissa ja oli hankala olla. Mutta tajusin myös, kuinka kiva olo se on. Siitä tietää, että on treenannut! Vieläkin jaloissa polttelee, mutta tunne alkaa helpottaa. Tänään illalla taas treeneissä se unohtuu. En malttaisi millään odottaa treenejä!
Olen miettinyt kilpailua, treenaamista ja muuta sellaista. Parempaan kuntoon pitäisi päästä. Ja jos alkaisin joskus kilpailla, haluaisin alempaan sarjaan. Esimerkiksi 75 kiloa on yhden sarjan raja (näin) olen käsittänyt, joten voisin pudottaa painoa johonkin 74 tai 73 kieppeille. Sitten olisin pitkä (mikä on hyvä nyrkkeilijälle, sillä ulottuu lyömään pidemmälle!) ja kuitenkin alemmassa painoluokassa kuin mitä pituuteni antaisi heti ymmärtää. Olen 181 cm pitkä. Painoa olisi siis nyt kuusi kiloa liikaa, mutta se hoituu. Kesällä on tavoite päästä ”kisapainoon” ja sitten voisin syksyllä alkaa miettiä ihan tosissaan sitä kilpailua. Että haluanko vai en. Sitten olisin harrastanut noin vuoden ja ehkä olisin tarpeeksi kokenut, että voisin alka treenata jotain kilpailuja varten. Eihän niiden tarvitsisi olla mitkään kummoiset. Sellaiset vain, että saan kokeilla.
Tulevaisuus mietitytti taas eilen ihan urakalla. Mikä musta tulee isona? Keväällä valmistun nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaksi, mutta mitäs sitten? En tiedä oikein miksi (ja minut tuntevat voivat ihmetellä kanssani), mutta olen alkanut haaveilla liikunteneuvojan tai -ohjaajan ammattitutkinnosta. Ehkäpä kaiken lisäksi oppisopimuksella jossain? Päätinkin ottaa yhteyttä paikallisiin kuntokeskuksiin ja kysellä vähän esim. harjoittelupaikan mahdollisuutta, kesätöitä tai jotain muuta vastaavaa. Ei sitä tiedä, jos ei kysy, vai mitä? Myös nyrkkeilyliitto järjestää ohjaajakoulutusta, johon voisin osallistua, ellen muuta keksi. Saisin valmiudet ohjata nyrkkeilytreenejä, kuntonyrkkeilyä tai jopa valmentaa nyrkkeilyä. Sekin voisi olla yksi vaihtoehto tällä harrastukselle, jos en itse lähde kilpailemaan.
Olen viime aikoina kiinnittänyt 
paljon huomiota syömiseeni ja ravintoon. Proteiinia pitäisi saada enemmän, rasvat alkaa olla kohdillaan, mutta hiilareita saisin vähentää hetkeksi, että saan kroppaa muokattua. Sen sijaan kaikenmaailman vitamiinit ja muut pitää tarkistaa, että kropalla on, mistä kehittää. Paino jumittaa ja keikkuu, vaikka mitat laskee, joten lihasmassaa varmaan tullut vähän lisää taas tässä viikkojen kuluessa. Ainakin vasurin hauis on voimistunut huomattavasti! Myös vatsalihakset alkaa puskea kovina vatsarasvaa vasten, että ehkäpä ne sieltä tulevat näkyviin, kun saan rasvaa vielä pois. Katsotaan sitten kesällä, miltä näyttää. En mä mitään sixpaccia halua, mutta olisihan sellainen heikko muoto edes kiva. 4-pac, maybe.
Juu. Eipä tällä kertaa muuta. Nyt alkaa koulussa ruoka ja sinne pitää luikkia syömään! Sitten kulttuuriohjausta iltapäivä ja illalla treeni, treeni! Ja Evan kirjaa lisää. Olen ihan koukussa! Samalla pelottaa, että se loppuu. Löytäisinköhän muita nyrkkeilystä kertovia kirjoja, jos kaivelisin vähän paikallista kirjasto-tarjontaa? Suositelkaa joku, jos tiedätte hyviä!
Kuvat (c) Heidi Vähämaa
kilpailu, kipu, opiskelu, paino, ruoka, treeni