Tai siltä se ainakin tuntuu, kun ei ole päässyt treenaamaan pitkään aikaan! Monta viikkoa meni että humpsista vain, eikä ole tämä tyttö päässyt treenailemaan. Olo on ollyt löysä ja laiska. Tänään pääsin sitten tauon jälkeen taas treenaamaan. Syynä taukoon on ollut sekä sairastelu, että muut kiireet. Koulu on vienyt aikaa, samoin kaikenlaiset perhetapaamiset ja juhlimiset, kuten pääsiäinen ja vappu. Olisi paljon helpompaa, jos koko suku asuisi täällä Parkanossa myös, niin ei tarvitsisi poistua paikkakunnalta aina, kun haluaa tavata jotakuta…
Treeneissä oli joka tapauksessa kivaa. Tero iski kovaa nenälle heti ensimmäisten lyöntien joukossa ja sattui. Ei onneksi tullut mitään. Yritän välttää naamaruhjeita, että näytän koulussa tehtävän näytelmän esityksissä järkevältä. Esitän päähenkilön äitiä, enkä oikein voi mennä lavalle mustan silmän tai nenän kanssa. 😀 Onneksi näitä ei ole vielä sattunut sitä yhtä pientä leukamustelmaa lukuun ottamatta.
Huomenna lähdetään Parkanon porukan kanssa Kankaanpään treeneihin yhdessä. Sinne on tullut joku uusi tyttö, jonka kanssa saan vissiin sparrata ja treenata yhdessä. On käynyt vasta ihan pari kertaa, joten toivottavasti saan siitä sellaisen mukavan treenikaverin, jonka kanssa ollaan sillai samalla tasolla, ettei tarvi säikkyä ja pelätä kummankaan, vaan saatais rauhassa treenata ja oppia yhdessä. Pidetään peukkuja. En nimittäin itse ole sellainen, joka oppii vain niin, että heitetään kehään ja katsotaan mitä siitä tulee. Hiljaa hyvä tulee.
Tänään juteltiin Keijon kanssa, että jos aloittaisin tosiaan vetämään sitä kuntonyrkkeilyä syksyllä ihan kokoaikaisesti. Seura kustantaisi mulle sitten sen kuntonyrkkeilyohjaaja-kurssinkin, mikä olis aivan mahtava juttu! Nyt pitää vain panostaa omaan treeniin koko kesä, jotta kehtaan sitten mennä sinne pätemään. 😀 Eivät naiset ajattele, jotta olen ihan turha tyyppi. Jotenkin tuntuisi nololta, jos joku siellä olisikin mua parempi. Parin viikon päästä vedän taas yhden kuntonyrkkeilyn ja siihen aion panostaa oikein kunnolla. Laitan ladyt hikoilemaan oikein kunnolla! Tehdään vähän lihaskuntoa siihen väliin ja paljon varjoa ja pistareita niin, että tulee hiki pintaan! Kaikki irti. Itsekin saa siinä sivussa mukavan treenin.
Jaa-a. Mitähän sitä vielä kertoisi? Mulla on päällä toukokuun sellainen painonpudotushaaste. Yritän saada mahdollisimman paljon painoa pois toukokuun aikana. Nyt on paino jumitellut paikoillaan jo pitkään, joten alkaa turhauttaa sekin. Sinne alle 75 olis mukava päästä syksyyn mennessä siltä varalta, että kokeilen kilpailemista. Silloin haluan nimittäin olla pienemmässä sarjassa, jonka yläraja on muistaakseni tuo 75 kiloa. Koska siis olen itse todella pitkä, niin mulla on hyvät mahdollisuudet saada lyhyempiä vastustajia, joten niiden pitäminen kaukana voisi olla – no ei helppoa – mutta ainakin hyvä taktiikka. 😀 Pitkät kädet ja jalat kun ylettyy paremmin kuin lyhyet. Se vain on niin. Kerrankin laji, jossa pituus ei tee mua kömpelöksi!
Mutta josko sitä nukkumaan, että jaksaa huomenna herätä kouluun. On taas miljoona asiaa hoidettavana ja kovasti tuntuu kasaantuvan asioita. Valmistuakin pitäisi koulusta, joten se teettää kaikenlaista kirjoitustyötä yms, kun pitää vielä viimeisiä tehtäviä palautella ja tehdä. Huh! Onneksi enää kolme kirjallista tehtävää, yksi näyttö, kaksi kurssia loppuun sekä yksi grilli-illan järjestely ja pari vierailua, niin se on siinä. Toivottavasti. 😀
Kankaanpää, kilpailu, kuntonyrkkeily, nyrkkeily, opiskelu, paino, sparri, treeni
hyvältä kuulostaa. mullakin lähteny taas paino laskeen kun liikun enemmän. Mulla tavoitteena 80 kiloa edelleen. siihen on vielä matkaa. Mutta minäpä keräsin nämä kiloni neljässä vuodessa jotn tuskin ne kuukaudessa lähtee.
Olen myös miettinyt kuntosalikorttia. Ehkä sitten kun meen kouluun/töihin.
Harmi tosiaan että asut parkanossa, voisit vetää sitä ryhmää täällä niin mä tulisin IHAN varmasti mukaan. <3 😀
Tsemppiä kouluun ja nyrkkeilyyn ja ihan kaikkeen. koitetaan nähä kesällä viimeistään.
T: Enni