Olin katselemassa lauantaina Seinäjoella Boxing Nightia. Lähinnä menin katsomaan sinne Eva Wahlströmiä, mutta illan aikana kävi selväksi, että nelituntinen nyrkkeilytäytteinen ohjelma sujahti ohi kuin hyvä elokuva. Huomaamatta. Hienoa siis oli! Nautin täysin siemauksin, vaikka suurin osa ottelijoista oli mulle täysin outoja. Herkullisia osumia, tyrmäyksen odottelua ja kiihkoisten kannattajien huutoja. Välillä olo oli kuin junnujääkiekon ottelussa, missä isät huutelee naama punaisena omalle nassikalleen ohjeita. Hassua. Ihan niin kuin ne ottelijat poimis niitä ohjeita katsomosta… 😀 Mutta kai se kuuluu pelin henkeen? Ainakin hauskaa tuntui kaikilla olevan.
Evan ottelu meni hienosti, vaikka päätyikin tasapeliin ja Eva sai vekin kulmaansa. Aikamoista rummutusta se oli, mutta oli mahtava päästä katsomaan livenä Evan ottelevan! Kuvasin paljon videolle, että voin siitä seurata myöhemminkin Evan liikkumista. Ja miksei sen toisenkin tytsyn, Milenan. Hyvähän sekin oli! Vau, mitä nyrkkeilyä! Molemmat vai pataan, vaikka mun mielestä ehkä Eva vähän enemmän. Mutta olen tyytyväinen ratkaisemattomaan otteluun. Joku toinen oli taas sitä mieltä, että Evan olisi pitänyt voittaa. No, tuomarit sen päättää onneksi, niin ei tarvi moista pohtia.
Viimeisessä ottelussa yleisöä viihdytti Juho Haapoja, jolta käväisin sitten ottelun jälkeen näppäränä likkana hakemassa omaan säkkihanskaan nimmarin. Tarkoitus oli ottaa siihen Evan nimmari, mutta se ehti niin taidokkaasti livahtaa ottelun jälkeen muualle, etten ehtinyt. Toinen säkkihanska odottelee Evaa valmiina. Jatkoilla näin sitten vielä Amin Asikaisen ja pääsin juttusille. Nappasin kuvan ja nimmarin.
Amin ja minä
Ilta oli kyllä hieno ja seuraavaa odotellaan jo kovasti!
Niin ja olen mä tässä välissä treeneissäkin käynyt, mutta en ole ehtinyt koneella käydä niin, että olisin saanut kirjattua ylös… Perjantaina vedin kuntonyrkkeilyn ja tänään on taas omat treenit ja niiden jälkeen kokoustetaan vähäsen. Mukava ilta siis tulossa. 🙂
Boxing Night, Eva Wahlström, fanitus, nyrkkeily